On tiistaiaamu ja ulkona sataa valkoista, vedensekaista räntää. Tunnelma Pihkapuiston koulun käytävillä ja opettajanhuoneessa on kuitenkin innostunut ja odottavainen; Pihkapuiston ala-asteella vietetään ilmiöoppimisen viikkoa.

“Viikon teemaksi valikoitui tällä kertaa pelit ja pelillisyys. Halusimme aktivoida oppilaita ja annoimme heille mahdollisuuden ehdottaa erilaisia työpajoja sekä sisältöjä viikolle – tietysti teeman puitteissa.” kertoo Milja Collins, joka on yksi teemaviikon suunnittelusta vastanneista opettajista. Ilmiöviikon järjestäminen kuuluu uuteen opetussuunnitelmaan, mutta käytännön toteutuksessa kouluille on annettu hyvin vapaat kädet.

Välituntikello soi ja koulun käytäville syöksyy iloisesti kiljahteleva ja vauhdikas oppilasjoukko. 1-2 luokkalaiset suuntaavat koko päiväksi Luonnontieteelliseen museoon. Vanhemmat oppilaat ovat puolestaan saaneet melko vapaasti valita, mihin työpajaan osallistuvat. Työpajojen teemat vaihtelevat aina perinteisten lautapelien suunnittelusta ja tekemisestä ohjelmointiin sekä tutkimuksen tekemiseen. Milja kertoo hymyillen: “Yhdessä työpajassa oppilaat tekevät jossain määrin myös historian tutkimusta haastattelemalla omia vanhempiaan heidän lapsuudessaan pelaamistaan lautapeleistä.”

Pelillisyys ja ohjelmointi ala-asteen ilmiöviikolla

Bomberbotin työpajassa tutustutaan visuaaliseen ohjelmointiin ja laskennalliseen ajatteluun. Tämän lisäksi oppilaat pääsevät ohjelmoimaan myös omia pelitasoja. Työpajassa on oppilaita aina kolmannelta luokalta kuudenteen luokkaan. Vauhtiin päästyään kaikki eivät olisi halunneet lopettaa omien pelitasojen suunnittelua lainkaan, vaikka välituntikello jo muistutti seuraavan tunnin alkamisesta.

Työpajan aikana osallistujat pääsevät myös pohtimaan, miksi ohjelmoinnin osaaminen ja opetteleminen on tärkeää. Pitkän ja perusteellisen pohdinnan jälkeen Nella ja Siiri tuumivat taidon olevan tärkeä muun muassa siksi, että omalla osaamisella voi auttaa muita. “Kun osaa ohjelmoida, voi auttaa niitä, jotka tarvitsevat apua vaikka luokkahuoneessa tai töissä. Voisin auttaa vaikka äitiä tai isää,” pohtii Nella ja hymyilee leveästi. ”Vaikka isä ei kyllä välttämättä tarvitse apua ohjelmoinnissa, mutta äiti tarvitsee!” Muille koululaisille kaverukset haluaisivat kertoa, että pelien ohjelmoiminen on kivaa ja haastavaa työtä, jonka avulla oppii ajattelemaan ja suunnittelemaan.

“Koulut ovat ohjelmoinnin opettamisessa hieman eriarvoisessa asemassa toisiinsa verrattuna,” tuumii Milja. “Laitteiden saatavuus ja opettajien substanssiosaaminen on vaihtelevaa. Innostusta kyllä löytyy, mutta didaktista tietoa siitä, miten uutta oppiainetta tulisi opettaa, ei kovinkaan usein ole.” Ajankohtaisen aiheen saattelemana päädymme tekemään pikaisen aikamatkan tulevaisuuteen. Vuonna 2017 ensimmäisen luokan aloittavat oppilaat aloittavat viiden vuoden kuluttua kuudennen luokan. Tuon ikäluokan taitotaso ja osaaminen ohjelmoinnissa tulee olemaan aivan toista luokkaa kuin tämän päivän kuudesluokkalaisilla. Viisi vuotta on loppujen lopuksi lyhyt aika, joten hienosti alkanut digiloikka taitaakin muuttua digilennoksi, jossa uuden oppiminen ja opettaminen tulee pysyväksi osaksi koulujen ja opettajien työtä. Koulujen ilmiöviikot ja aidosti oppiviksi organisaatioiksi heittäytyvät koulut ovat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka uuden tilanteen voi kohdata. Tilanne on kaikille uusi, mutta Pihkapuiston ala-asteella asiasta ei ole tehty peikkoa. “Mennään vuosi kerrallaan!” toteaa Milja.

2018-04-26T14:33:35+00:00

Leave A Comment

WordPress Appliance - Powered by TurnKey Linux